Rakkautta!

Täällä on Veera moi! Kevättä rinnuksilla, hehheh! Selvisin kaudesta tunturissa, jotenkin, ja olen nyt kuukauden nautiskellut kevään tuulista riittävän välimatkan päässä Suomi neidon yläpäästä. Kävin vähän tuolla etelämmässäkin lomalla, ja oli aivan ihanaa. Olen nyt niin rakastunut elämään, noin niinkun ylipäätään, ainakin tää mun on aika mahtava. En sen sijaan ole rakastunnut kehenkään jännittävään henkilöön, ainakaan tällä erää. En olisi varmaankaan ehtinytkään, koska tässä on ollut melko kova meno päällänsä, on palanut soihtu ihan jokaisesta päästä. Huomenna muutan taas, tällä erää kuitenkin meren äärelle. Jännittävää!
Mulla on nyt vähän sellainen Tuhlari olo, viitaten siihen biisiin(kin).Tirsk.

Ei tässä oikeastaan ihmeempiä, ihanaa kevättä ja kaikkea Sulle!

xx,

Veera

Creating problems.

Mulla oli viimeksi jäänyt kiroitus kesken, mutta tälläisen alun olin rustaillut 23.1:


Täällä Veera moi (tiedäthän se, joka panee aina vääriä tyyppejä?)!
Joo on taas tapahtunut kaikenlaista viime postauksen jälkeen, silloin oli edessä vapaaviikonloppu ja se tosiaan täyttyi, kuin itsestään, lähinnä alkoholilla. Aloiteltiin tässä kämpillä yhden duunikaverin kanssa, ja puhuttiin edelleen siitä, ettei sit todellakaan sotkeennuta enää meidän henksuun, siis no way in hell. No niin, mutta koska minä olen minä, niin niinhän siinä kävi, että heräsin meidän uuden keittiömestarin vierestä kylmään todellisuuteen. Koska emme olleet kummankaan kotona, oli melko luonnillista, että viereisessä huoneessa oli enemmänkin ihmisiä, ja tottahan juttu lähti heti liikkeelle. Fuckin' tunturi. Haha, muuten kirjaimellisesti :D


Ja takaisin tähän hetkeen....

Tuon tekstin jälkeen lähdin vajaan viikon lomalle etelään, ja siellä kävin kylässä metallistin, sekä Mikon luona, tiedättehän, seksiä varastoon? Voi kun toimisikin niin....
Reissu oli mahtava ja sain siitä aivan mielettömästi uutta energiaa loppukautta varten, nyt tuntuu, ettei tämä kestäkään loputtomiin (JES!).
Taas on tullut paljon muuttujia, nimittäin sain uuden kesätyöpaikan, uudessa kaupungissa. Ensimmäinen *OOOPS* tuli siitä, että toinen pomoistani on juurikin tuo keittiömestari, jonka vierestä heräsin muuten uudemmankin kerran, viime perjantaina. Olen siis harrastanut seksiä tulevan pomoni kanssa. Voi jeesus. Tässä kohtaa tähdennettäköön, että työskenelen siis salin puolella, ja se oli se toinen pomo, joka mua heille kesäksi pyysi. Auttokohan yhtään? No, jotta saataisiin soppaan vielä lisää aineksia, niin allekirjoittaneelle selvisi tuossa taannoin, että myös se kokkipoika, jonka kanssa sutinoin ihan ensimmäisenä täällä (joka on jo poistunut tunturista) tulee myös samaan paikkaan töihin. notta OOOPS. Sitten eräänä päivänä oli myös puhetta kimppakämpästä. En lähde tätä vielä enempää spekuloimaan. Mutta ongelmia edessä,

Musta tuntuu, että olen jollain kierolla tapaa hieman tykästynyt tohon keittiömestariin, mutta koska mulla ei nää jutut täällä tunnu oikeen sujuvan, niin sain eilen tietää, että hänellä on juttua erään toisen naisen kanssa, josta tulee sinne kesäravintolaan salin puolen pomo. FAAAAAAAAAAAAAAAAAAAKKKKKKKKK

Pitäiskö sittenkin karata jo maasta?


Veera

SILENCE.

Krista täällä.

Ollu meikäläisen kohdalla aikamoista hiljaiseloa täällä blogin puolella, syystä että oikeessa elämässä on vielä hiljasempaa. Mulla on joku ihme tylsävaihe menossa, mitään ei tapahdu ja mikään ei sutise ja missään ei tuu käytyy? Toisaalta, täs on ehkä ihan hyväkin kerätä voimia kevääseen, jos ja kun se joskus saapuu ja valostuu ja hormoonit alkaa hyrräämään ja ihmiset on muutenkin elävämpiä... :P Se hyvä puoli täs puolibailaamattomuudessa on, että rahaa säästyy ja oonki saanu jo ihan hyvän summan säästöön. Olis tehny mieli ostaa uus sohva, mut sit iski piheys ku siihen olis menny suuuuri siivu säästetyistä ropoista, niin mietin vaan et saankohan mä koskaan niitä käytettyä mihinkään ilman et iskee Roopeankka-vaihe päälle. :D 

Tekis mieli kyl repästä, ja lähtee arkibailaukselle ens viikolla kun on pari vapaata, mutta oon kohdannu viimeaikoina ihmeellistä ongelmaa, bileseuraa ei meinaa saada mistään! Ollaan siel kotona kultsin kainalossa, tai sit on tipatonta tai ei muuten vaan viitti/jaksa lähtee. Ja niin HC mä en oo et yksin kehtaisin mihkään lähtee, vaikkakin se olis kai metsästyksen kannalta aika optimaalinen tilanne. Huh.

Pain in my ass, Nikke on lakannut soittelemasta! Syystä että, he ovat löytäneet yhteisen sävelen erään kaverini kanssa.. Tää mun kaveri ei ole kyllä itse sitä mulle kertonut, oon vaan kuullut mutkien kautta. Odotan sitä hetkeä kun hän itse sen mulle kertoo, se tulee olee sille niiiiin vaikeeta, koska hän on tunnettu "kaverineksiineisaakoskea"-natsi. Ja nyt itse syyllistyy siihen, hahhaha :D Tuun niin ottaa siitä kaiken irti, vaikka mua ei tilanne haittaa millään tavalla koska Nikke ei koskaan oo kuitenkaa ollu mitää sellasta mulle. 

Oon viimeaikoina jotenki nähny hirveesti unia entisistä jutuista, tosi ahdistavaa. Pitää varmaa kutsuu joku riivaaja käymää, kuka pelottelee menneisyyden haamut vittuun mun unisesta päästä. 

Parempia unia tälle yölle, kohta pitääki miettii sitä uinumista taasen, koska aamulla kello herättää siihen aikaan kun toiset alkaa kotiutuu riekkumasta. Tasan ei mee nallekarkit näiskää jutuis. :D

Galleria A'la Uusi Vuosi

Saanen esitellä teill uuden tuttavuuden, katsoin astikaan elokuvansa End Of Watch, ja olin siltä istumalta myyty, komeutta isolla Koolla.

Eipä kestä,

Veera

Wait for it...

Hehheh, kerrottakoon, että kirjoitin viime tekstin kiireessä, jonka takia se jäi oikolukematta, aika kamalaa katseltavaa näin jälkikäteen :D
Silloin olin tosiaan lähdössä ulos, ja päästin jälleen Alter Egoni valloilleen. Tietty piti vielä kerran käydä painamassa sitä kokkipoikaa, mut nyt se on tosiaan loppu, end, caput. Slut?
Koska on uusi vuosi, voi mielestäni aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä, eikö? Lupasin rakastaa itseäni enemmän tänä vuonna, se oli tavallaan symbioosilupaus, koska pakotin huono itsetuntoisen kämppikseni samaan. Jos tuota alkaisi pilkkoa (koska ei norsuakaan kokonaisena syödä), olisi yksi osa varmaankin nuo miehet... Ajattelin aloittaa sen luvun tänä vuonna sekaantumalla vain pahaa-aavistamattomiin turisteihin, henksun kanssa kun panee, niin se on sitten enemmän kaikkien muiden asia, eivätpä toisaalta arvaa, että kirjoittelen näitä ihan kaiken kansan luettavaksi..hehheh.. Musta on väärin, että tunturin kodikkaimmassa pubissa on niin täydellinen mies baarimikkona, siis ulkoisesti ja jutuiltaan ja huumorintajultaan ja ihan kaikeltaan, ja sitten sillä perkeleellä on kotona vastasyntynyt lapsi ja avovaimo -.- Ja siis se olisi täydellinen. Mutta en edes leikilläni ala sinne suuntaan säihkyttelemään.
En halua poikaysävää, koska olen päättänyt lähteä maailman toiselle puolen syksyllä, ja määräaikaiset parisuhteet on osaltani jo pelattu. Miksen voisi siirtää yhtä parhaimmista fuckbuddeistani tänne? Täällä kun ei moinen kuvio tunnu onnistuvan, ei sitten millään.
Rakkaudesta itseeni aion myös mennä kahvakuulatunille huomenna, veikkailisin, ettei ole tiistaina enää rakkauden hiventäkään ilmassa.
Olen ollut Tapsan päivästä asti selvinpäin, joten suurilta skandaaleilta on tässä (öö puolentoista viikon??) aikana vältytty. Ensi viikonloppuna kuitenkin aioin olla erittäin vahvasti menossa, koska *tättätätätätätäräää* mulla on vapaa viikonloppu!! Ja jos joku sen koittaa polttaa, niin palaa multa käpy, eikä yhtään vapaapäivää. Tuota nyt kuitenkin odotellessa, taidan kyhätä Sinulle vuoden ensimmäisen gallerian...


Veera

Love Story Tunturi Style

Noniin! Täällä taas. Tunturiaika niin sanotusti karannu aivan käsistä ni ei oikeen "kerkee" kirjottelee... Edellistä tekstiä sivuten täällä aika on oikeasti eri käsite kuin kotona, päivän nimellä ei oo mitään merkitystä ja täällä se viis päivää tuntuu ajassa kahdelta viikolta! Tänäänki on lauantai eikä yhtään tunnu siltä... Mutta siis suomennosta tässä tähän Veeran khuuliin suolaukseen : loppui tuossa kuukauden päivät sitten villi tunturisinkkuus ja kutsui seesteinen tunturiparisuhde :D "sinkkuna tulin ja sinkkuna lähden" -motto on nyt virallisesti roskakorikamaa, näin toivoakseni vielä vapunkin jälkeen. Sen jälkeen sitten mietitäänkin miten laitetaan homma pelittään ku kotikaupunkien välinen etäisyys on hassu 300km... Noh, mietitään sitä sitte syssymällä!

Siirappia purkillinen. Tää on ollu varsinainen love story. Täällä vietetystä kahdesta kuukaudesta ensimmäinen meni siinä, että kumpikin koitti saada ittensä näkyväksi toisen silmissä. Enempi vähempi päissään tietysti, tunturi-mentaliteetti! Omalla kohdallanihan kävi niin, että kiinnitin huomioni Ritariin heti ensinäkemästä lähtien. Jotenkin aivan mun tyyppinen mies. Veeran eka kommentti: "Te niin tuutte panee!" ku näytin kuka Ritari on. Tästä sitten alkaakin lyhkäinen surkeiden sattumusten sarja kovin epäeroottisia näytön paikkoja: hän koittaa tulla juttelee ekan kerran ni meitsi aivan ympäripäissään "sä oot se vihanen baarimikko!", joten hän luovuttaa. Toisen kerran hän tulee dogaamaan oman vuoronsa jälkeen meitsin duunipaikalle ja tilailee mitä ihmeellisempiä drinkkejä, joista mä en oo koskaan kuullukkaan (Monte Cristo sekä Hendrick's Tonic). Kylmä tuijotus ja kysymys "Miten se tehdään?"... AHH sitä itsevarmuuden tunnetta siinä tilanteessa! Ryssin tietenkin sen vitun tonic-litkun laittamalla kurkun sijaan lasiin sitruunaa. Tällä sain baarimestarin järkyttymään. Kolmannella kerralla hän sitten lähestyy "Ethän enää laita sitruunaa mun Hendrick'siin?" johon vastaan "Mä en enää ikinä tee sulle semmosta". AHH. MUTTA. Tänä samaisena iltana tapahtuu kuitenkin se ratkaisevakin käänne ;> Pilkun aikoihin keskustelu kääntyy "Ideaaliin Lusikka-Asentoon", jota päädyimme tiestystikin demonstroimaan kummankin työkaverien tätä näkyä todistaessa :):):) tästä riittikin riemua töissä muutamaksi hetkeksi! Neljäs kerta intouduin sitten huutelemaan hänelle tiskillä että tulen hänen luokseen joku kerta priva-jatkoille................... AHH, kun tätäkin hetkeä mielessäni muistelin seuraavana päivänä! Tämäkin kuitenkin poiki jotain: hän sai mun numeron amor-kämppikseltäni seuraavana iltana ja pistikin siitä seuraavana päivänä treffikutsun :> Treffit sovittiin keskiviikoksi ja meikäläinen koko sen päivän (ma) tämän näköinen <3____<3. Noh, tänä samaisena maanantaiyönä tuli yöllä puhelu "Shaanksh mä thulla shun vhiereen nhukkumaann?" Ja tästä se ajatus sitten lähti. Sitä saatteli kyllä jos jonkinmoiset humaladraamat oman kämppikseni taholta (heitti tänä samaisena yönä mut ulos meijän yhteisestä huoneesta), mutta nyt on rauha maassa ja rakkaus kukoistaa <3 !! Veera on niin valmis muhun XD

Tämä saattoi olla sitten "villin" tunturikauteni viimeinen "villi" päivitys, ei ihan sovi tämmönen sokeriliisteri viriiliin sinkkublogiin (: Loppu hyvin, kaikki hyvin, mä sain mitä halusin ;) Upeaa Uutta Vuotta 2014 kaikille, ei tartte olla niin kamalan kiltisti ;)

Adios!

-Emppu

It's hard to be a tonttumies

Ensiksi haluan toivottaa hyiä pyhiä Sinulle! Jep, juuri Sinulle, koska Sinä olet aika hyvä tyyppi. Eipä kestä.
Elämä tunturilla on jotain aivan muuta, aika on eri käsite täällä, viime viikosta voisi aivan yhtä hyvin olla kuukausi,, olin esimerkiksi viime iikon keskiviikkona erittäin vahvasti ulkona, ja sitä seuraavan kerran eilen (tietysti, koska kaikki dokaa jouluaattona?), ja tuo päivien väli (viisi) vastasi tunturiajassa vähintään kahta viikkoa. Sama pätee töissä, työvuoro saattaa hyvin alkaa aamulla aikaisin ja loppua joskus iltamyöhään. Tipaton tammikuu on täsin tuntematon käsite, koska jos mielit sosiaalista elämää viettää, se pyörii baarissa, ja siellähän ei kukaan istu kuukautta selvinpäin, no way in hell!

Ei enempää ajasta, kerrotaanpas kuinka olen viime aikoina loistanut;
Tosiaan, se viime viikon keskiviikko, oltiin ulkona ja olin erittäin päihtyneessä tilassa. Jonka seurauksena päädyin the kokkipojan lakanoihin. No respect. Mulla ei ole siis humalassa minkäänlaista itsekunnioitusta, kaikki lentää ekan shotin myötä ikkunasta ulos. Jokatapauksessa, panemiseksihan tuo meni, jokseenkaan en siitä juurikaan muista, ei siis voinut olla kovinkaan päräyttävä kokemus.
Seuraavana päivänä kaikki lähtivät luotaan kolmeksi duuniin, paitsi meitsi, joka pääsin kotiin, ja ajattelin viettää päivän maailmalta piilossa, joka ei myöskään ole mahdollinen käsite tunturilla. Vuorotellen naapurin pojat kävivät aukomassa päätään tuossa ja mä olin aivan valmista kauraa, koko kylä tiesi allekirjoittaeen uusimmasta käänteestä seksielämässä, ennen kuin itse olin edes ehtinyt kuluttaa kaikkea alkoholia verestä, goodie!
Mutta, koska tuosta nyt oli jo viikko, nin eilen piti sitten aiheuttaa uusi morkkis. Mä en siis kestä itseäni humalassa (pitäiskö vähentää??) jostain syystä mun on aivan pakko keskustella, eikä mitään small talkia vaan "nyt selvitetään nää kuvioit!" tyylillä. Ja aina saa kärsiä ja hävetä. Viime yönä keksin jossakin välissä, että mähän koulutan kokkipojasta mulle fuckbuddyn. Niin. Sitä sitten hälle selittämään, tyylillä; "Siis ei nyt sotkettais mitään tunteita tähän, paneskellaan vaan menemään, kun siltä tuntuu ja sä et sitten saa panna Sitä, Tota, etkä Sitä kolmattakaan. Mut muuten joo. Ehkä?" Tässä kohtaa kello oli  25 yli 3, eli urpon oli pakko kävästä äkkiä tiskillä, jonka aikana meijän respan tyttö ilmeistyi kuin tyhjästä ja halusi välttämättä tanssia hitaita (vittu mä vihaan viimisiä hitaita, siis oikeesti, peruskoulu meni jo!) ja pälli palasi juuri silloin, no sehän läks tanssimaan, kun itse vielä patistin (kyllä, tiedetään, olen idiootti) ja biisin jälkeen ei näkynyt äijää enää missään. Eli siis meidän viimeinen keskustelu on päättynyt mun ehdotteluun, ja siinä se. Siis unfuckinbeliviable. Ja aamulla töihin. Pällin vuoro alkoi kolmelta ja mä en usko, että olen ikinä suoriutunut niin nopeasti tuntin kuittaamisesta, kuin tänään, se kun tulee tehdä hänen työisteensä välittömässä läheisyydessä. Joo en pal sit moikkaillu. Koska olen aikuinen ihminen, niin koen parhaaksi piiloutua.

Mulla on nyt edessä kkaksi vapaata, ja huomenna ollaan lähdössä viiteelle, joten pitäkää peukkuja, ttätä tyttöä nyt hiukan pelottaa.


Veera