Huhheijjaa.

Miesten saralla ei mitään uutta, mitä nyt Joonaboy sieltä viikonloppusin toisinaan soittelee mutta mitään raportoitavaa siitäkään ei irtoo.

Alkuvuosi on menny jotenki hmmm. Hassusti. Oon koittanu vähän muuttaa ruokailutottumuksia terveelisemmäks (Maitorahka on mun uus paras kaveri) ja jossain kohtaa kun kelit paranee niin pitäis alkaa löytää taas toi liikunnan into. Kelasin kyl ehkä investoida kahvakuulan. Mut parin kilon pudotusurakka vappuun mennessä olis tiedossa. TAAS. Huoh.

Mulla on ollu viimeset pari viikkoa aika stressitöntä ja vitutuksetonta aikaa, mikä on todella outoa mun elämässä. Mut sit taas ku tän viikon maanantai lävähti tiskiin, stressi-, vitutus- ja konfuusiokäyrät nous kolminumeroisiin lukemiin. Mulla olis mahdollisesti syksyllä mahdollisuus muuttaa mun yritystoiminta toiseen kaupunkiin, koska mä saisin sieltä edullisen huoneen. Mulla tippuis menot satoja euroja kuukaudessa. Mutta sitten, mitä tapahtuis mun täällä oleville asiakkaille?  Pettäisinkö mä ne jos muuttaisin? Mulla olis kyllä siellä toisaalla ihan täysin erilainen mahdollisuus solmia uusia asiakassuhteita ja varmasti enemmän tulis sellasia ovestatulijoita, mikä olis tietenki hyvä juttu. Siellä toisaalla asuu myös paljon mun asiakkaita, he varmasti olis mielissään et tulisin lähemmäs. Mut miten sit ne tosissaan ketkä jää kauas.. Yääh, kauheen vaikeeta. Toisaalta joo mut toisaalta ei. Onneks täs asiassa ei oo superkiire tehdä päätöksiä, mutta kyllä nyt jotain pohjustavaa jo pitäis saada aikaseks. Pyöri sit yöt pitkät sängyssä ku kaikki aivotoiminta vaa hakkaa tätä asiaa all the time. No, ehkä sekin selviää ajan myötä.

Vitutuskäyrään vaikuttaa myös tosissaan herra Joona, koska nyt alkaa näyttää siltä et sen puheluissa on usein pohjalla jotain sellasta et se tarvii multa jotain. Pitää varmaa antaa punanen kortti ja pitkä sentteri sillekkin, että menee itteensä ja lakkaa soittelemasta jossei haluu muutaku hyötyy. Hmph.
Mutta näillä mennään taas eikä meinata,

Krista

Uus vuos ja uudet tuulet, vai mitenseoli...

Todettiin Veeran kans eilen että epäonnistuttiin surkeasti meijän viimevuoden tavotteessa. Siis siinä, et 2012 vuoden loppuun mennessä meil olis poikaystävät. Noh, ei näy, ei oo, ei kuulu, eikä tuu. Eli se siitä sitten. :D Josko tänävuonna paremmalla arpaonnella.. Tosissaan luojan kiitos vuos on vaihtunu, ja tää vuoshan tulee olemaan miljoonasti parempi kuin viimevuosi. Päätettiin niin, koska 2012 oli ikäänku surkeuden multihuipentuma, ainakin jokseenkin.. Kuitenkin, mä annan tän vuoden armonaikaa mun bisnekselle, jossei lähe skulaa täysillä, niin sit annetaan paskan olla. 2014 mä joko oon vitullinen menestyjä, tai sitten luovuttajaluuseri ja päädyn mäkin kassalle myymään burgeria. Mä kannattaisin itse henkilökohtaisesti tota ekaa vaihtoehtoa.

Joona soitteli viikonloppuna molempina päivinä, ja lauantaina nähtiinki. Mut en saanu, en tietenkään. Se oli jotenki ihan vitun outo, se vaan tuoijotti mua ihan rakastuneena ja silmät lautasena ja hapuili mun käsiä kokoajan et pidetää käsist kii. Sit juteltiin taas, ylläri. Jotain sellasta, mistä nyt ollaan juteltu noin kakssataakolkytkolmemiljoonaakertaa jo, mistä ei olla päästy yhtään eteepäin. Sen frendi kysy et tuleeks must Joonan seuraavien lasten äiti. Jeah right, mä oonki just sellanen ihminen kuka rupee jotai vauvoi vääntää tähä maailmaan. Ja muutenki, sillä sen kaverilla on joku ihmeellinen pakkomielle aina jotenki koittaa parittaa meitä jollain tavalla. Pakko antaa Joonalle dedis, ja se on juhannus. Koska se on kirjottamaton sääntö, että sellaset ketkä on oikeesti kolahtanu muhun, pysyy mun elämässä 1,5 vuotta. Ja jussina tulee Joonan aika täyteen.

Me myös päätettiin Veban kanssa, että ne ketkä meijän piti jättää viime vuoteen, jotka kuitenkin on onnistunu jotenki luikertelemaan tähän alkuvuoteen iholle, niin koitetaan ottaa kovat aseet käyttöön niitten suhteen, et niitä ei sais roikottaa ihan kauheesti tossa. Saa nähä kuinka käy :D

-Kride