Ensiksi haluan toivottaa hyiä pyhiä Sinulle! Jep, juuri Sinulle, koska Sinä olet aika hyvä tyyppi. Eipä kestä.
Elämä tunturilla on jotain aivan muuta, aika on eri käsite täällä, viime viikosta voisi aivan yhtä hyvin olla kuukausi,, olin esimerkiksi viime iikon keskiviikkona erittäin vahvasti ulkona, ja sitä seuraavan kerran eilen (tietysti, koska kaikki dokaa jouluaattona?), ja tuo päivien väli (viisi) vastasi tunturiajassa vähintään kahta viikkoa. Sama pätee töissä, työvuoro saattaa hyvin alkaa aamulla aikaisin ja loppua joskus iltamyöhään. Tipaton tammikuu on täsin tuntematon käsite, koska jos mielit sosiaalista elämää viettää, se pyörii baarissa, ja siellähän ei kukaan istu kuukautta selvinpäin, no way in hell!
Ei enempää ajasta, kerrotaanpas kuinka olen viime aikoina loistanut;
Tosiaan, se viime viikon keskiviikko, oltiin ulkona ja olin erittäin päihtyneessä tilassa. Jonka seurauksena päädyin the kokkipojan lakanoihin. No respect. Mulla ei ole siis humalassa minkäänlaista itsekunnioitusta, kaikki lentää ekan shotin myötä ikkunasta ulos. Jokatapauksessa, panemiseksihan tuo meni, jokseenkaan en siitä juurikaan muista, ei siis voinut olla kovinkaan päräyttävä kokemus.
Seuraavana päivänä kaikki lähtivät luotaan kolmeksi duuniin, paitsi meitsi, joka pääsin kotiin, ja ajattelin viettää päivän maailmalta piilossa, joka ei myöskään ole mahdollinen käsite tunturilla. Vuorotellen naapurin pojat kävivät aukomassa päätään tuossa ja mä olin aivan valmista kauraa, koko kylä tiesi allekirjoittaeen uusimmasta käänteestä seksielämässä, ennen kuin itse olin edes ehtinyt kuluttaa kaikkea alkoholia verestä, goodie!
Mutta, koska tuosta nyt oli jo viikko, nin eilen piti sitten aiheuttaa uusi morkkis. Mä en siis kestä itseäni humalassa (pitäiskö vähentää??) jostain syystä mun on aivan pakko keskustella, eikä mitään small talkia vaan "nyt selvitetään nää kuvioit!" tyylillä. Ja aina saa kärsiä ja hävetä. Viime yönä keksin jossakin välissä, että mähän koulutan kokkipojasta mulle fuckbuddyn. Niin. Sitä sitten hälle selittämään, tyylillä; "Siis ei nyt sotkettais mitään tunteita tähän, paneskellaan vaan menemään, kun siltä tuntuu ja sä et sitten saa panna Sitä, Tota, etkä Sitä kolmattakaan. Mut muuten joo. Ehkä?" Tässä kohtaa kello oli 25 yli 3, eli urpon oli pakko kävästä äkkiä tiskillä, jonka aikana meijän respan tyttö ilmeistyi kuin tyhjästä ja halusi välttämättä tanssia hitaita (vittu mä vihaan viimisiä hitaita, siis oikeesti, peruskoulu meni jo!) ja pälli palasi juuri silloin, no sehän läks tanssimaan, kun itse vielä patistin (kyllä, tiedetään, olen idiootti) ja biisin jälkeen ei näkynyt äijää enää missään. Eli siis meidän viimeinen keskustelu on päättynyt mun ehdotteluun, ja siinä se. Siis unfuckinbeliviable. Ja aamulla töihin. Pällin vuoro alkoi kolmelta ja mä en usko, että olen ikinä suoriutunut niin nopeasti tuntin kuittaamisesta, kuin tänään, se kun tulee tehdä hänen työisteensä välittömässä läheisyydessä. Joo en pal sit moikkaillu. Koska olen aikuinen ihminen, niin koen parhaaksi piiloutua.
Mulla on nyt edessä kkaksi vapaata, ja huomenna ollaan lähdössä viiteelle, joten pitäkää peukkuja, ttätä tyttöä nyt hiukan pelottaa.
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti