tiistai 13. syyskuuta 2011

Pahimmat päivät skipattu.

Morkkis alkaa laantumaan pikkuhiljaa, ja viikonloppu jaksaa jopa vähän jo alkaa naurattaa. Känniääliöiden kiistaton kuningatar, Krista. Kaverit on myös jaksanu heittää suolaa haavoihin muistuttamalla viikolopun tapahtumista. Noooh, se mikä ei tapa se vahvistaa. Näinhän sitä sanotaan. Voi huoletta heittää leuan rintaan ja lähtee rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!

Mä kattelen kateudesta vihreänä nyt kun Veeralla menee niin lujaa, muikkelilla on sutinoita sitte vähän joka suuntaan. Nyt ei pääse neitokainen ainakaan tylsistymään kun tarjontaa taas riittää! Josko sieltä löytyis joku luonnollinen jatkumo Konstalle, voitais sekin heittää roskiin...Niinku mun mielestä kaikki miehet tällä hetkellä :D Mun pitäis selkeesti löytää itelleni nyt kanssa joku laastarisetti Eemelille. Mut sit taas toisaalta mä en jaksais nyt yhtään mitään uusia säätöjä, kun tää vanhakin on vielä ihan kesken. Miks ei juttuja voi päättää fiksusti? Tai siis et jos ei sitte kiinnosta, ni sano se. Onks se niin kovin vaikeaa sitte loppupeleissä kuitenkaan. Se olis huiman reilua oikeesti molempia kohtaan (tässä tapauksessa ehdottomasti ja vahvasti vain ja ainoastaan mua kohtaan!!) ja se olis helpotus. Molemmillle winwin tilanne, Eemelin ei tarttis vastaanottaa multa urpoja tekstiviestejä ja kännipuheluita kun se sanois että hei kiitti mulle riitti, ei napostele. Ja mun ei tarttis tehä ittestäni pelleä juurikin noilla asioilla. Pistää niinku vituttaa jos asiat jää levälleen. Kun sä heität roskatki roskiin, ni ethän sä jätä sitä vitun roskapussia auki ja levittele niitä siihen roskapöntön ulkopuolelle? Siististi pakettiin ja solmuun ja sitte heität menee, tää toimii niinku sit kans jokasella elämän osa-alueella.

Mulla on jääny aikasemminkin asiat niin auki ja selvittämättä. Aleksin kanssa, mun oli hirveen vaikee päästä siitä yli kun ei saanut mitään selkeitä selityksiä tai tosiaan sitä stoppia siihen hommaan. Se on kauheen ahistavaa, kun ei tiedä mitään mistään. Se, kun antais kunnon ja reilut pakit päin naamaa, tekstarilla, facessa, puhelimessa tai vaikka telkkarissa niin se kirpasis sen kerran huolella, mut sit vois alkaa nuolemaan haavoja ja jatkaa eteenpäin. Mutta miehet, mitä niistä voi olettaa. Ei sit kans yhtään mitään. Mutta mä nyt pidän näppini kurissa, ja oon ihan hiljaa. Oottelen siirtoja sitte jostain muualta päin, mä en jaksa pelleillä.

Tän päivän horoskooppi oli taas uskomattoman osuva, laittaa oikee keljuttaa miten ne välillä osuukin niin oikeeseen :
"Rakkauselämäsi on myllerryksessä ja selvyyttä ei tule vielä pitkään aikaan. Sinusta tuntuu siltä, että jäät koko ajan soittelemaan lehdellä. Anna tapahtumille aikaa."
Joo, haista sinäkin iltalehti..:D Ehkä voisin ottaa neuvosta vaarin, ja antaa sitä aikaa. Itselleni ja myös sille toiselle idiootille. Kattellaanpas sitte uudestaan.

Mä olisin jopa ihan valmis muuten antamaan pyhän lupauksen eräästä asiasta. Mut mä luulen että loppukädessä mä en voisi sitä pitää :D Kun siis mikä yhdistää Aleksia ja Eemeliä? Molempien oikeat nimet on viisikirjaimisia, ja ne alkaa samalla kirjaimella. Molemmat on Härkiä, ihan hämmästyttämän paljon samankaltaisuutta niissä, ainoo ero niissä tuntuu olevan 7 vuotta ja sekin siinä fyysisessä iässä. Tekis oikeesti mieli sanoa, että mä en sekannuu enää ikinä yhteenkään vitun härkään tai tseitseihin, mutta mun karma on niin vittumainen että saletisti sieltä hyppäis mun unelmien mies heti nokan eteen kuka täyttää noi kaks kriteeriä. :P Aleksi pelas ainakaan ja Eemeli pelaa nyt tätä peliä ihan samalla tavalla, ja mä oon se nappula siinä pelissä. Ja minä näytän vaan tyytyvän kohtalooni, ei hyvin mene :D

xoxo, Krista.

Peeäs. Niin joo Aleksista puheenollen. Sen mutsi varaili multa taas aikaa, ja se tulee loppuviikosta..Aika kuumottava tilanne kun mä tiedän kuka se on mut se ei taida tietää kuka mä olen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti