sunnuntai 11. syyskuuta 2011

The Denial Twist

Viikonloppu melkeen lusittu, onneksi on tänään vielä vapaa, ei nimittäin jaksais tehdä kyllä yhään mitään.
Mä nyt en tiiä taas mitä mieltä olisin asioista, perjantai meni uskomattoman hyvin; oltiin tosiaan siellä keikalla (mulla on vieläkin Sami Yaffan nimmari kädessä), uskomattoman kovan setin vetivät, ei voi muuta kun hattua nostaa kunnon rokkikukoille! 
Konstakin sattui pelipaikalle, ja keikan jälkeen meitsi pyöri yhden miespuolisen kaverin kanssa siellä, herra K teki siitä sitten omat päätelmänsä pisti sitten myöhemmin viestiä tähän tyyliin:
"Mikset sä kreisibailaa Jointissa.. Ai nii, siel oli se wannabe jusa69 hahah..."
Jealous? Ihmetelin kyllä hiukan koska tässä kohtaa siis olin jo Jointsussa, ja olin fiksuna tytsynä poistanut Konstan numeron.. No juu, siellä oli sitten hauska tilanne, kun puolituttu (erittäin kuuma ja kiva tyyppi) koitti kauheesti saada mua lähtee sen luokse ja samaan aikaan Konstalla samat jutut mielessä. No pihalla juttelin sit tän toisen tyypin kanss ja sisälä Konstan, ja jälkimmäisen luoksehan tämä sitten päätyi. Sit se soitti kitaraa, sit harrasteltiin juttujuttua, myös parvekkeella, sit nukuttiin pitkään ja sit mä lähin.
Ja tietysti sit kelailin eilen et olisko sittenkin pitänyt mennä sen toisen tyypin luokse, argh.
Tässähän olisi jatkumo loogisesti tuohon eiliseen. Nääh, ei jotenki jaksanu saavuttaa sitä samanlaista kreisibailu fiilistä, eikä edes viina ottanut noustakseen päähän. Messuilla oltiin siihen saakka, että pistivät ovet kiinni ja lähdettiin sitten kotikontuja kohti, alunperin mun oli tarkoitus lähteä Jennan kanssa bilettää, mutta en sit jaksanut, se asuu kuitenkin eri paikkakunnalla, ja mä ajattelin jo tässä kohtaa et vitsi ku pääsis kotiin elbaa.
Kävin sitten virallisesti yhdellä Jointsussa, ja hyppäsin taxiin. Edeltävä asiakas oli lyönyt päänsä tuulilasiin ja siinä oli aika hyvän kokonen särö, mä vähän ihmettelin. 
Olisin viime yön NIIN paljon halunut vaan nukkua jonkun kainalossa, että voin kertoo tuon olkkarin sohvan tuntuneen hyvin yksinäiseltä. Niin ja siis mummo oli vallanut mun sängyn...

Hei pokemies ei ollut töissä! Huh helpotusta, pakko myöntää. 

Multa ei nyt taida irrota muuta, mut palaan heti kun jotain tähdellistä tulee mieleen, heippa!

xx,
Veera

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti