Ensiapua.

Siis mulla on oikeesti ihan jäätävä kriisi. Kaiken kanssa. Rahat loppu, miesten kanssa ei ookkaa muutaku ongelmia ja musta tuntuu että propleemaa on koko mun elämäni kanssa! Välillä tuntuu et kaikki on ihan levällään ja mitkään langat ei pysy tän entisen kontrollifriikin käsissä. Laskut maksetaan myöhässä, himassa ei jaksa tehä mitään, elämä kulkee vaan viikonlopusta toiseen ja miehestä mieheen.. Onks tää nyt sit sitä oikeeta elämää häh? Tää on ollu sairaan siistiä nää melkein neljä vuotta kun oon sinkkuilllu, mut nyt tuntuu et alkaa tulla raja vastaan. Ihan senki puolesta, että mä oon aikasemmin ollu tarkka siitä että kenet mä sänkyyni päästän, nyt tuntuu et sillä ei sit niin oo väliä et kuhan joku tulee. Ja mä oon poikennu liian paljon myös mun "ei suutelua säätöjen kanssa", se on ollu se joku juttu mikä on tehny oikeitten ihmisen kanssa siitä seksistä sitä mitä sen pitääkin olla. AHISTAAAAAA. Mut eiks se näin oo et välillä pitää kaatua että taas jaksaa nousta ja jatkaa matkaa. Tääki on nyt tullu ihan vasta hetki sitten tää fiilis, vielä tovi sitten mä nautin tästä täysin rinnoin ja annoin mennä vaan, nuorena täällä pitää elää. Mut mikä nyt iski? Tajuunko mä oikeesti sen et musta tulee vanha? Monet kaverit ympärillä leikkii kotia poikaystävien ja yhteisten koirien kanssa ja me vaan viipotetaan menemään, ja ne seurustelevat jaksaa päivitellä joka viikonloppu et "taasko sä meet ulos, miten sä aina jaksat bailaa?" No pakko jaksaa. Vittuuks sitä yksin vajoo sohvaan pillittämään. Ja missä vitussa niitä miehiä sitte tapaa, kaupan kassalla tai bingossa vai? Jeah right.

Mä luulen et tää on nyt vaan tämmönen ohimenevä vaihe, kesä ja kärpäset ja uudet kollit tulee ni ei sitä sillon jaksa enää valittaa. Nyt vaan jotenki olis sellanen fiilis et olis ihana jos olis oikeesti se joku kainalo mihin piiloutua maailmalta ja joku kuka pussailis mut vaikka kuoliaaks. Ei haittais. :D Se kuitenkin, että mulla ei tän neljän vuoden aikana oo ollu sellasta poikaa, kuka olis tykänny musta bäckkiin yhtä paljon ku mä olen tykänny siitä. Kukaan ei oo antanu mulle niin paljon takasin mitä mä oon antanu. Vituttaa. Miks aina pitää haluta sellasta ihmistä jota ei voi oikeesti saada? Ja kuka ei voi antaa sulle oikeesti muuta kun viinanhuurusta seksiä toisinaan vahingossa lauantai-iltasin? Ja miks kaikki vaan haluu satuttaa? Ja miks kaikki miehet on ihan kakaroita? Niin monta kysymystä. Ilman vastausta. Josko nyt helpottais ku sai avautua, ehkä se kreisikrista sielt taas tulee pian esille kuhan saa vähän masisteltua välillä :D Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä siis!

xx. Krista.