Deliriumeja, nutrilettejä & kevätmasista

Alkuun nyt tälläinen klassinen "luojan kiitos pääsiinen on vaan kerran vuodessa!"Torstai meni Kristan kanssa naapuripitäjän meiningeissä, pilkun jälkeen lähdin keesipäisen toispaikkakuntalaisen kanssa hotskuun jatkoille, josta sitten karkasin joskus ennen kuutta aamulla. Siinä aamulla tallustellessani kivi kengässä ja laskuhumalan hakatessa päässä, en oikeen osannut pohtia muuta, kuin että olikohan tässä taas mitään järkeä. Mua ärsytti kyseisessä tyypissä lähestulkoon kaikki siitä hetkestä eteenpäin, kun päästiin hotellille, enkä tosiaankaan olisi jäänyt viereensä nukkumaan.
Selvisin sitten kotiin asti ja perjantaina oli kömmin sängyn pihjalta joskus kolmen jälkeen ylös. Bileet jatkui ja näin, tuona yönä ei irronnut, mutta näin pitkästä aikaa kavereita jita oli kieltämättä jo ikäväkin. Tappiin asti tottakai vedettiin taas. Lauantaina aamulla herätys kymmeneltä ja matka kohti american car showta, voin kertoo että ihan snadisti väsytti. Kun päivästä oli selvitty ajateltiin kaverin kanssa lähteä entisen työkaverin synttäreille, mutta ei sitten saatu itsestämme niin paljoa irti, päädyttiin siis tissuttelemaan mun kämpillä ja kattelee die hardia villasukat jalassa ja verkkarit päällä. Tähän ratkaisuun olin ihan tyytyväinen, kun ajoin sunnuntai aamuna töihin, mut nimittäin puhallutettiin matkalla *syyyyyvä huokaus*.
Sunnuntaina, kun vuoro lähenteli loppuaan, ja kaveri soitteli "lähetkö tänään baariin" "ei pysty" "lähtisit nyt" "okei". Ja taas mentiin, vitsi mut on vaikee ylipuhua... Se yö meni sitten fiilistellessä hyvää musiikkia, ja halpaa jallua. Tähän kohtaan kerrottakoon että ihan hiljaa vituti, kun olisin saanut erään semikuuluisan rokkarin kavereineen meille, mutta ei voinut suostua, koska veli oli kotona nukkumassa, DÄÄM!
Arvanette, että maanantaina töissä jo vähäsen väsytti, ja päätin vielä fiksuna likkana aloittaa nutrilet kuurin samaisena päivänä, hyi saasta mitä paskaa. Ja voin kertoo, ettei ole millään tapaa kevyt ja motivoitunut olo, lähinnä kuvottava niiden "ruokien" takia. En siis suosittele.

Oon jollain taaa ollut myös tässä pari päivää vähän maassa, mikä ei todellakaan ole mulle tyypillistä. Samaan aikaan kun mulla on hauskaa ulkona baarissa tms. mua silti syö joku sisältä, mutta kuten Krista jo aiemmin tänään raapusteli, niin ehkä tää on lievää kevätmasennusta, mut eiköhän tää tästä, kun saadaan vähän lämpöä ja arskaa kehiin.

"And they smile through the summer
And laugh in the rain
And sing through the winter
But never show the pain"

xx,

Veera