Noniin! Täällä taas. Tunturiaika niin sanotusti karannu aivan käsistä ni ei oikeen "kerkee" kirjottelee... Edellistä tekstiä sivuten täällä aika on oikeasti eri käsite kuin kotona, päivän nimellä ei oo mitään merkitystä ja täällä se viis päivää tuntuu ajassa kahdelta viikolta! Tänäänki on lauantai eikä yhtään tunnu siltä... Mutta siis suomennosta tässä tähän Veeran khuuliin suolaukseen : loppui tuossa kuukauden päivät sitten villi tunturisinkkuus ja kutsui seesteinen tunturiparisuhde :D "sinkkuna tulin ja sinkkuna lähden" -motto on nyt virallisesti roskakorikamaa, näin toivoakseni vielä vapunkin jälkeen. Sen jälkeen sitten mietitäänkin miten laitetaan homma pelittään ku kotikaupunkien välinen etäisyys on hassu 300km... Noh, mietitään sitä sitte syssymällä!
Siirappia purkillinen. Tää on ollu varsinainen love story. Täällä vietetystä kahdesta kuukaudesta ensimmäinen meni siinä, että kumpikin koitti saada ittensä näkyväksi toisen silmissä. Enempi vähempi päissään tietysti, tunturi-mentaliteetti! Omalla kohdallanihan kävi niin, että kiinnitin huomioni Ritariin heti ensinäkemästä lähtien. Jotenkin aivan mun tyyppinen mies. Veeran eka kommentti: "Te niin tuutte panee!" ku näytin kuka Ritari on. Tästä sitten alkaakin lyhkäinen surkeiden sattumusten sarja kovin epäeroottisia näytön paikkoja: hän koittaa tulla juttelee ekan kerran ni meitsi aivan ympäripäissään "sä oot se vihanen baarimikko!", joten hän luovuttaa. Toisen kerran hän tulee dogaamaan oman vuoronsa jälkeen meitsin duunipaikalle ja tilailee mitä ihmeellisempiä drinkkejä, joista mä en oo koskaan kuullukkaan (Monte Cristo sekä Hendrick's Tonic). Kylmä tuijotus ja kysymys "Miten se tehdään?"... AHH sitä itsevarmuuden tunnetta siinä tilanteessa! Ryssin tietenkin sen vitun tonic-litkun laittamalla kurkun sijaan lasiin sitruunaa. Tällä sain baarimestarin järkyttymään. Kolmannella kerralla hän sitten lähestyy "Ethän enää laita sitruunaa mun Hendrick'siin?" johon vastaan "Mä en enää ikinä tee sulle semmosta". AHH. MUTTA. Tänä samaisena iltana tapahtuu kuitenkin se ratkaisevakin käänne ;> Pilkun aikoihin keskustelu kääntyy "Ideaaliin Lusikka-Asentoon", jota päädyimme tiestystikin demonstroimaan kummankin työkaverien tätä näkyä todistaessa :):):) tästä riittikin riemua töissä muutamaksi hetkeksi! Neljäs kerta intouduin sitten huutelemaan hänelle tiskillä että tulen hänen luokseen joku kerta priva-jatkoille................... AHH, kun tätäkin hetkeä mielessäni muistelin seuraavana päivänä! Tämäkin kuitenkin poiki jotain: hän sai mun numeron amor-kämppikseltäni seuraavana iltana ja pistikin siitä seuraavana päivänä treffikutsun :> Treffit sovittiin keskiviikoksi ja meikäläinen koko sen päivän (ma) tämän näköinen <3____<3. Noh, tänä samaisena maanantaiyönä tuli yöllä puhelu "Shaanksh mä thulla shun vhiereen nhukkumaann?" Ja tästä se ajatus sitten lähti. Sitä saatteli kyllä jos jonkinmoiset humaladraamat oman kämppikseni taholta (heitti tänä samaisena yönä mut ulos meijän yhteisestä huoneesta), mutta nyt on rauha maassa ja rakkaus kukoistaa <3 !! Veera on niin valmis muhun XD
Tämä saattoi olla sitten "villin" tunturikauteni viimeinen "villi" päivitys, ei ihan sovi tämmönen sokeriliisteri viriiliin sinkkublogiin (: Loppu hyvin, kaikki hyvin, mä sain mitä halusin ;) Upeaa Uutta Vuotta 2014 kaikille, ei tartte olla niin kamalan kiltisti ;)
Adios!
-Emppu
lauantai 28. joulukuuta 2013
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
It's hard to be a tonttumies
Ensiksi haluan toivottaa hyiä pyhiä Sinulle! Jep, juuri Sinulle, koska Sinä olet aika hyvä tyyppi. Eipä kestä.
Elämä tunturilla on jotain aivan muuta, aika on eri käsite täällä, viime viikosta voisi aivan yhtä hyvin olla kuukausi,, olin esimerkiksi viime iikon keskiviikkona erittäin vahvasti ulkona, ja sitä seuraavan kerran eilen (tietysti, koska kaikki dokaa jouluaattona?), ja tuo päivien väli (viisi) vastasi tunturiajassa vähintään kahta viikkoa. Sama pätee töissä, työvuoro saattaa hyvin alkaa aamulla aikaisin ja loppua joskus iltamyöhään. Tipaton tammikuu on täsin tuntematon käsite, koska jos mielit sosiaalista elämää viettää, se pyörii baarissa, ja siellähän ei kukaan istu kuukautta selvinpäin, no way in hell!
Ei enempää ajasta, kerrotaanpas kuinka olen viime aikoina loistanut;
Tosiaan, se viime viikon keskiviikko, oltiin ulkona ja olin erittäin päihtyneessä tilassa. Jonka seurauksena päädyin the kokkipojan lakanoihin. No respect. Mulla ei ole siis humalassa minkäänlaista itsekunnioitusta, kaikki lentää ekan shotin myötä ikkunasta ulos. Jokatapauksessa, panemiseksihan tuo meni, jokseenkaan en siitä juurikaan muista, ei siis voinut olla kovinkaan päräyttävä kokemus.
Seuraavana päivänä kaikki lähtivät luotaan kolmeksi duuniin, paitsi meitsi, joka pääsin kotiin, ja ajattelin viettää päivän maailmalta piilossa, joka ei myöskään ole mahdollinen käsite tunturilla. Vuorotellen naapurin pojat kävivät aukomassa päätään tuossa ja mä olin aivan valmista kauraa, koko kylä tiesi allekirjoittaeen uusimmasta käänteestä seksielämässä, ennen kuin itse olin edes ehtinyt kuluttaa kaikkea alkoholia verestä, goodie!
Mutta, koska tuosta nyt oli jo viikko, nin eilen piti sitten aiheuttaa uusi morkkis. Mä en siis kestä itseäni humalassa (pitäiskö vähentää??) jostain syystä mun on aivan pakko keskustella, eikä mitään small talkia vaan "nyt selvitetään nää kuvioit!" tyylillä. Ja aina saa kärsiä ja hävetä. Viime yönä keksin jossakin välissä, että mähän koulutan kokkipojasta mulle fuckbuddyn. Niin. Sitä sitten hälle selittämään, tyylillä; "Siis ei nyt sotkettais mitään tunteita tähän, paneskellaan vaan menemään, kun siltä tuntuu ja sä et sitten saa panna Sitä, Tota, etkä Sitä kolmattakaan. Mut muuten joo. Ehkä?" Tässä kohtaa kello oli 25 yli 3, eli urpon oli pakko kävästä äkkiä tiskillä, jonka aikana meijän respan tyttö ilmeistyi kuin tyhjästä ja halusi välttämättä tanssia hitaita (vittu mä vihaan viimisiä hitaita, siis oikeesti, peruskoulu meni jo!) ja pälli palasi juuri silloin, no sehän läks tanssimaan, kun itse vielä patistin (kyllä, tiedetään, olen idiootti) ja biisin jälkeen ei näkynyt äijää enää missään. Eli siis meidän viimeinen keskustelu on päättynyt mun ehdotteluun, ja siinä se. Siis unfuckinbeliviable. Ja aamulla töihin. Pällin vuoro alkoi kolmelta ja mä en usko, että olen ikinä suoriutunut niin nopeasti tuntin kuittaamisesta, kuin tänään, se kun tulee tehdä hänen työisteensä välittömässä läheisyydessä. Joo en pal sit moikkaillu. Koska olen aikuinen ihminen, niin koen parhaaksi piiloutua.
Mulla on nyt edessä kkaksi vapaata, ja huomenna ollaan lähdössä viiteelle, joten pitäkää peukkuja, ttätä tyttöä nyt hiukan pelottaa.
Veera
Elämä tunturilla on jotain aivan muuta, aika on eri käsite täällä, viime viikosta voisi aivan yhtä hyvin olla kuukausi,, olin esimerkiksi viime iikon keskiviikkona erittäin vahvasti ulkona, ja sitä seuraavan kerran eilen (tietysti, koska kaikki dokaa jouluaattona?), ja tuo päivien väli (viisi) vastasi tunturiajassa vähintään kahta viikkoa. Sama pätee töissä, työvuoro saattaa hyvin alkaa aamulla aikaisin ja loppua joskus iltamyöhään. Tipaton tammikuu on täsin tuntematon käsite, koska jos mielit sosiaalista elämää viettää, se pyörii baarissa, ja siellähän ei kukaan istu kuukautta selvinpäin, no way in hell!
Ei enempää ajasta, kerrotaanpas kuinka olen viime aikoina loistanut;
Tosiaan, se viime viikon keskiviikko, oltiin ulkona ja olin erittäin päihtyneessä tilassa. Jonka seurauksena päädyin the kokkipojan lakanoihin. No respect. Mulla ei ole siis humalassa minkäänlaista itsekunnioitusta, kaikki lentää ekan shotin myötä ikkunasta ulos. Jokatapauksessa, panemiseksihan tuo meni, jokseenkaan en siitä juurikaan muista, ei siis voinut olla kovinkaan päräyttävä kokemus.
Seuraavana päivänä kaikki lähtivät luotaan kolmeksi duuniin, paitsi meitsi, joka pääsin kotiin, ja ajattelin viettää päivän maailmalta piilossa, joka ei myöskään ole mahdollinen käsite tunturilla. Vuorotellen naapurin pojat kävivät aukomassa päätään tuossa ja mä olin aivan valmista kauraa, koko kylä tiesi allekirjoittaeen uusimmasta käänteestä seksielämässä, ennen kuin itse olin edes ehtinyt kuluttaa kaikkea alkoholia verestä, goodie!
Mutta, koska tuosta nyt oli jo viikko, nin eilen piti sitten aiheuttaa uusi morkkis. Mä en siis kestä itseäni humalassa (pitäiskö vähentää??) jostain syystä mun on aivan pakko keskustella, eikä mitään small talkia vaan "nyt selvitetään nää kuvioit!" tyylillä. Ja aina saa kärsiä ja hävetä. Viime yönä keksin jossakin välissä, että mähän koulutan kokkipojasta mulle fuckbuddyn. Niin. Sitä sitten hälle selittämään, tyylillä; "Siis ei nyt sotkettais mitään tunteita tähän, paneskellaan vaan menemään, kun siltä tuntuu ja sä et sitten saa panna Sitä, Tota, etkä Sitä kolmattakaan. Mut muuten joo. Ehkä?" Tässä kohtaa kello oli 25 yli 3, eli urpon oli pakko kävästä äkkiä tiskillä, jonka aikana meijän respan tyttö ilmeistyi kuin tyhjästä ja halusi välttämättä tanssia hitaita (vittu mä vihaan viimisiä hitaita, siis oikeesti, peruskoulu meni jo!) ja pälli palasi juuri silloin, no sehän läks tanssimaan, kun itse vielä patistin (kyllä, tiedetään, olen idiootti) ja biisin jälkeen ei näkynyt äijää enää missään. Eli siis meidän viimeinen keskustelu on päättynyt mun ehdotteluun, ja siinä se. Siis unfuckinbeliviable. Ja aamulla töihin. Pällin vuoro alkoi kolmelta ja mä en usko, että olen ikinä suoriutunut niin nopeasti tuntin kuittaamisesta, kuin tänään, se kun tulee tehdä hänen työisteensä välittömässä läheisyydessä. Joo en pal sit moikkaillu. Koska olen aikuinen ihminen, niin koen parhaaksi piiloutua.
Mulla on nyt edessä kkaksi vapaata, ja huomenna ollaan lähdössä viiteelle, joten pitäkää peukkuja, ttätä tyttöä nyt hiukan pelottaa.
Veera
torstai 12. joulukuuta 2013
Ei JUMALAUTA!
Siis ihan vitun oikeesti,lukeeko mulla otsassa MULKKUMAGNEETTI?!
Hetki täytynee käydä tarkistamassa.....
Ei lukenu, ainakaan itselle näkyvällä musteella. Kaikki romahti, tais mennä liian hyvin liian kauan. Vittu.
Ei mitenkään hirveen suurena yllätyksenä nyt taida tulla, että Se kokkipoika osoittautui yhdeksi vitun isoksi suoliämpäriksi. Niin okei joo, me pussailtiin baarissa, meidän työporukan edessä, jotta ei vaan jäänyt keltään näkemättä. Sitten se meni pytää anteeksi 18 wee tytöltä, jota se pyörittää. Kuulin tosiaan eilen, mitä kaikkea se oli sanonut sille, ja ei jumalauta. Mä olin virhe sille.
Koska olin eilen erittäin humalassa, niin tietysti puhuin sen kanssa ei jumalauta. Se ihan oikeesti kehtas omalla tavallaan ehdottaa, että jäisin sille toiseksi vaihtoehdoksi, et jos heil ei pelaakkaan. OIKEESTI?!! Ei JUMALAUTA!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joo se oli Vera, moro
Hetki täytynee käydä tarkistamassa.....
Ei lukenu, ainakaan itselle näkyvällä musteella. Kaikki romahti, tais mennä liian hyvin liian kauan. Vittu.
Ei mitenkään hirveen suurena yllätyksenä nyt taida tulla, että Se kokkipoika osoittautui yhdeksi vitun isoksi suoliämpäriksi. Niin okei joo, me pussailtiin baarissa, meidän työporukan edessä, jotta ei vaan jäänyt keltään näkemättä. Sitten se meni pytää anteeksi 18 wee tytöltä, jota se pyörittää. Kuulin tosiaan eilen, mitä kaikkea se oli sanonut sille, ja ei jumalauta. Mä olin virhe sille.
Koska olin eilen erittäin humalassa, niin tietysti puhuin sen kanssa ei jumalauta. Se ihan oikeesti kehtas omalla tavallaan ehdottaa, että jäisin sille toiseksi vaihtoehdoksi, et jos heil ei pelaakkaan. OIKEESTI?!! Ei JUMALAUTA!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joo se oli Vera, moro
perjantai 6. joulukuuta 2013
I'M SO FUCKING HAPPY!!
Mun on viikon mittaan tehnyt mieli huutaaa noin tunturin päältä koko maailmalle, se ei siis ollut sarkasmia :)
Tiedän viettäneeni hiljaiseloa blogin puolella tänne napapiirille muutettuani, mutten ole ollut varma, mitä kaikkea ja miten sen kaiken, enkä silti mitään, tänne muotoilisin. Kaikki on super hyvin, rakastan uusia alkuja, kun tulee keskelle suunnilleen saman ikäistä ja henkistä porukkaa avoimin mielin ja valmiina uuteen, ei lopputulos voi olla kuin positiivinen.
Asun tällä hetkellä neljän muun mimmin kanssa, jokainen täysin omanlaisensa persoona, on Miss Diiva Stadista, ituhippi pöndeltä, reppureissaaja vähän mistä sattuu, sekä vieraileva sisustussuunnittelija, niin ja meikkis. Hyvä soppa koossa.
Kaikkia kiinnostaa nyt, mitä on tapahtunut, vai onko mitään miesten saralla....rumpujen pärinä.....EI! Hahaa! Tavallaan. Scenaario; keittiö täynnä miehiä, yksi johon ei tavallaan saisi/kannattaisi omaksi parhaakseen koskea, noh hehheh, tilanne on auki, ja ehkä vähän perhosia vatsassa. Maailma on ollut aavistuksen siirrappisempi, heleähkö roosanpunainen hetkittäin viime päivinä. Katsotaan nyt. Ja älkääkä siellä päätänne puistelko Emiliallakin on kerrottavaa.
Voisinpa tuon suolauksen jälkeen jatkaa en minkään tekemistä, keep you posted .
Veera
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)