torstai 14. marraskuuta 2013

Ensimmäinen kerta

Noniin. Emilia täällä. Heitän nyt siis neitsyyteni. Bloggaajana. Mukavasti teemaan sopivasti ilmaistuna :)
Pikaisena briiffinä, olen siis Veeran (maailman paras!!) kämppis ja nokkelimmat saattaa tässä ajan mittaan huomata että elämäntyylikin on kovasti vastaavanlainen kuin kahdella starabloggaajallammekin :) Kiitosta ja kumarrusta että saan (:D) jakaa myös omaa tarinaani tässä samaisessa blogissa!

Noniin, Veera tuossa jo kertoikin omasta vinkkelistään meitsin läksiäispaardeista. Täältä tulee ilta mun silmin kuvailtuna. Kuten kaikissa hyvissä ajoin ilmoitetuissa pippaloissa, näissäkin tuli rutka määrä viime hetken peruutuksia, ja loppuviimeksi kasassa oli 15:sta muidun sijaan 7 (vahvuus kasvoi kymppiin muutaman tunnin kuluessa). Aluksi harmitti kovinkin, mutta illan kuluessa ja tölkkien tyhjentyessä unohtui tuollaiset murheet ja tilalle tuli mieletön kreba-fiilis! Häppärien aikaan vaihto kämpiltä baariin. Baarissa pelattiin jo hiljaksiin tavaksikin muodostunutta haaste-peliä, jossa tarkoituksena on haastaa aina seuraavana istuva kaveri mitä kummalisimpiin tempauksiin ja best case scenario on että kaikilla, myös vierestä seuraavilla porukoilla, on hauskaa! Meillä oli tehtävinä mm. vieraan ihmisen lasista juoman nauttiminen pillitse, sekä baarijakkaroiden asettaminen pöydän viereen jonoksi (tuossa kaikki mitä muistan :D). Siirtyminen tanssipuolelle (BUUJAA!!!). Sieltä tietysti parasta pöytää haltuun ja sopivaa joraamista sekä pöydän ääressä että tanssilattialla. Muijaa painaa meneen eestaas ja melkeen kaikilla on hauskaa! Veera se sieltä bongas mun unelmieni miehenki mutta kuinka ollakaan, kaveri on varattu. Noh, jos sitä ei voi saada ni keilaa sen isä! XD Sehän pyöritteli meitsiä tanssilattialla ku kahden pennin hyrrää ja kun allekirjoittanut koittaa livahtaa kultaisissa korkkareissaan baaritiskille niin päätä lyhyempi kaveri tarraa kiinni saman tien. Ei päästä irti. Kekseliäs tyttö suuntaa tiskille, jolla dogaa tuttuja miehiä ja tässä kohtaa tapahtuu ns. "ryöstö". Jeejee free agent again! Illan kuluessa pääsen juttusille muuan portsarin kanssa, jota olen jo pidemmän aikaa kuumotellut. Veera pitää kutinsa parhaana kämppiksenä ja cock block: "se on ihan mulkku!!" :D Awkwardness ja taas eteenpäin! Duunikaverin kanssa ollaan nimetty mun kaatoja aina tapahtuman/paikan/duunitittelin jne, mukaan (esim. Kevät, Rauma, Raksa jne.) ja koko illan mittaan jatkuneen kirjoittelun tuloksena saadaan pelipaikalle Itsenäisyyspäivä! Herran kanssa historia on siitä hassu, ettei oltu tuohon päivään mennessä (aikaväli 6.12.12-lokakuun vika vklp 2013) harrastettu kuin kerran seksiä onnistuneesti. Yhteinen, sovittu missiomme oli siis että yksi onnistunut suoritus lisää alle ennen kuin lähtisin sesongiksi pohjoiseen, sillä liki vuoden odotus oli toden totta ollut palkitseva ;) Veera oli tosissaan jo painellut kotisohvalle torkulle kun me muut tehtiin pilkun aikaan lähtöä ja kerättiinkin siitä sitten semmoinen 10hlön jatkopoppoo kasaan ja meikäläisten kämpille! Tyylilleni uskollisena kävelin tietysti jääkylmällä kadulla kengät kädessä kotiin :) Pelipaikoilla meikäläisellä menee tietysti kuppi nurin kun tulkitsen Itsenäisyyspäivän ja erään ystäväni välillä kipinää. Flippaus, kummallinen jännite, meitsi sänkyyn ja herra ovesta ulos. Ilta päättyy siihen, että entinen yläkerran naapuri nukahtaa samaan sänkyyn. Itsenäisyyspäivän tuttu samoista pelipiireistä of course. Nothing happened. Aamun kohokohta oli selkeesti se kun Veera tulee huoneestaan äärimmäisen hämmentynyt ilme naamallaan, osoittaa sormella huoneeseensa ja kysyy: "Kuka mun sängyssä on?!" Totaalihajoaminen: "Eksä muista?" "NO EN!!" "Se on se mun vanha luokkakaveri Jesse!" "MITÄ SE TEKEE MUN HUONEESSA!" XDDD 
             Samaisena iltana sitten uudet paardit siellä keikalla, ja kun piirit on täälläkin pienet, törmäämme tässä pienessä lähipubissa tietystikin Itsenäisyyspäivään. Tässä ei suinkaan ole kaikki. Olen tehnyt läheistä tuttavuutta menneen syksyn aikana Itsenäisyyspäivän ystävään Lokkiin, ja kuinka ollakaan, myös hän on paikan päällä. Tietääkseni Lokki ei ole tietoinen, että olen pienen tauon jälkeen ollut jälleen enemmän vuorovaikutuksessa IP:n kanssa. Jännittynyttä katseenvaihtoa kummankin kanssa, ja kiusallista kuulumisten vaihtoa IP:n kanssa edellisillan suksikolarin jälkeen... Samalla taksilla sitten kuitenkin vaihdetaan paikkaa, ja edelleen jatkuu sama, ohuesti kiusaantunut jännittyneisyys. Perillä tiet eroavat toviksi, mutta samasta kantapaikasta sitten taas löydetään kuitenkin toisemme. Kyyläilyä molemmin puolin siihen saakka, että jatkamme ystäväni kanssa matkaa nakkikioskin kautta kotiin. Matkalla tulee viestiä IP:ltä ettei hän tiedä mitä on tehnyt suututtaakseen meikäläisen. Sotku saadaan sovituksi ja lopputulema on se, että hän jatkaa samaan baariin Veeran ja kumppaneiden kanssa, minä kotiin eikä herrasta kuulu enää odotusten vastaisesti mitään. Pettymys. Seuraavana päivänä uusi viesti: "Mitä eilen oikeen tapahtu ja miks mä en oo tullu sun kanssa mihinkään?". Pieni mielipaha siinä sitten kun kumpikin tiesi että seuraavan kerran nähdään aikaisintaan tammikuussa, ellei sitten jopa vasta vapun jälkeen. Just kun asiat oli alkanu luistaa. Jäi sitten se suoritus suorittamatta. Fuck.

Elämä täällä Lapissa on ollu huisia tähän mennessä. Ihmiset on hauskoja ja piirit on vielä totuttuakin pienemmät. Tästä syystä täällä ollaan vielä pelattu hyvin, hyvin harkiten ja varovasti. Vielä ei oo lähteny dogailutkaan hanskasta, odotetaanpas vaan kun kausi potkastaan KUNNOLLA käyntiin... Veeralle jo kerroinkin, että tuntuu kun olis jo nyt vähän ongelmissa näitten poromiesten kanssa eikä vielä oo ees tehty mitään... Takana kaks viikkoa, edessä 5,5kk... Kyllä tää tästä, kusessa ollaan! :D 

Mahto tulla jo ekalle kerralle liikaa tekstiä, joten palaillaan tässä taas kun on uutta Lappimatskua taskussa :)

-Emppu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti