Pikkarit hukassa

Nyt olis sitten jotain kirjoittamisen arvoista täältä lapista.
            Oltiin tuossa männävklp eräässä paikallisessa, jopa kylän parhaaksi night clubiksikin tituleeratussa baarissa viettelemässä iltaa duunikavereiden kanssa. Sattuipa sitten niin, että eräs Suomen tämän hetken kuumimpia rap-artisti esiintyi tuona kyseisenä iltana apinalaumansa kanssa tuossa samaisessa baarissa. Menimmekö sinne siksi, sitä ei tarina kerro. Keikka oli hyvä ja viina virtasi. Baari täynnä yllättävänkin kuumaa porukkaa ja nautin itsekin kohtalaisen suuresta määrästä huomiota monelta eri taholta. Keikka saatiin päätökseen ja pienen breikin jälkeen myös artistit laskeutuivat lavalta meidän tavallisten kansalaisten joukkoon. Voinko vastustaa kiusausta käydä juttusilla? No EN. Perus small talkit siinä , ja esittelyt tietystikin. Toinen DJ uhkasi tanssia kanssani jahka saisi tuhottua muutaman olusen. Sivuutin tietysti tämän, koska en koskaan luota artistiin. :D
            Aikaa vierähti tanssilattialla tovi jos toinenkin. Aktiivisen liikehdinnän ansiosta käymme ympäri tanssilattiaa päätyen kuuman miesporukan lähettyville. Rohkea katsaus kyseiseen suuntaan, ja yllätyksekseni saan vastakaikua. Kipinöiviä katseita aivan läheltä, ja vieläpä järjettömän komealta jannulta. Kyseessä oli tietystikin tämä toinen, KUUMEMPI DJ ;) esittäytyminen uudestaan ja omalle kohdalle aivan uudenlainen kämmäys, EN MUISTA TYYPIN NIMEÄ. Hän kyllä muistaa omani sen enempää miettimättä. "Me esittäydyttiin jo tossa aiemmin" "AIJAAH!". Katseet ja puheet vaihtuivat kiihkeään ja jopa kiimaiseen kaksintanssiin, joka sai varmasti kanssatanssijoidenkin posket punehtumaan! Kaveri laulaa korvaani ja kohtelee kuin olisin ainut nainen koko maailmassa.
             Koska omasta viime kerrasta on jo vierähtänyt normaalia pidempi aika, alan olla valmista kauraa ja ehdotankin siirtymistä artistien kämpille. Takit niskaan ja menoksi! Perille päästyämme kipuamme mökin parvelle, jossa alkaakin tapahtua välittömästi. Herralta housut pois ja totaalinen käsittely. Vuosien opit käyttöön - välillä eroottisen hitaasti, välillä vaan kovaa ja syvälle. Mielettömän kiihottavaa nähdä, miten toinen nauttii - haroo hiuksiani käsiinsä nähdäkseen paremmin ja huohottaa kovaa. Parasta on kuitenkin verbaalinen kehu, siihen en kyllästy koskaan! Ja Krista: Katsoin silmiin. ;)
             Aikani käsiteltyäni herraa ehdotin pidemmälle etenemistä. Homma etenikin oikein lupaavasti varsinaisen aktin alkuun saakka, kunnes avain käy lukossa ja loppuseurue saapuu paikalle. Vittu. Parvihan on tietenkin avoin ja kaikki äänet kuuluu alas, melko vähän vaihtoehtoja. Alakerrasta jatkuvaa huutelua (lue: keskeyttämistä) yläkertaan. Itse artisti päätti liittyä seuraan yläkertaan ja pitikin siellä hetken aikaa seuraa maaten samalla sängyllä. PELISILMÄ ;) heittipä ilmoille liittyvänsä seuraankin mutta moodi oli jo siinä vaiheessa kuollut :):):) Oi onnea. Noh, muutamaksi tunniksi silmät kiinni ja aamuvuoroon töihinkarkaus. Pukiessani huomasin jotain tärkeää olevan kateissa: ei puhelin, ei pankkikortti, MISSÄ MUN PIKKARIT ON? Siinä aikani haeskelin mutta eivät perhana löytyneet! Loput vaatteet niskaan ja pilkkopimeään ettimään kenkiä. Ei helv, MISSÄ NE NYT SITTEN ON? Alakerran tyttö osoitti sitten poikkeuksellista ystävällisyyttä auttamalla niiden etsimisessä... Juuri kun olin astumassa ovesta ulos, kuuluu tytön ääni: "Halluutko että kerrotaan jotain terveisiä?" Kiusallinen hiljaisuus ja: "Sano sille että heittää mun pikkarit menemään jos se löytää ne".

Saamatta jäi tälläkin kertaa.

Loppukevennykseksi: Mies, jonka kanssa jaan kämpässämme huoneen, oli kuullut miten olin harrastanut jonkun kanssa seksiä. Hän oli käynyt yöllä kämpillä tultuaan omalta vklpreissultaan. Kaveri on tunnustanut mustasukkaisuutensa. "Mä kuulin sieltä ääniä". En ollut tuona yönä edes paikalla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

-Emppu

Normisettiiiii.

Onko jotenkin yllättävää että tällä neidillä ei ole mitään raportoitavaa?
Huono puoli uudessa työssä on vahvasti se, että se on vuorotyötä, ja vuoroja on joka päivä. Eli bilettäminen on vähentyny huomattavasti. Entiseen bailumittakaavaan verrattuna tuntuu, että se on kutistunu olemattomaksi. Nytkin takana 2 selvää viikonloppua, ja uhkaavasti näyttää siltä että nousevanakaan viikonloppuna ei tuu kreisibailattuu, ainakaan sillai OIKEESTI. Oikeesti? Musta on tullu niin vanha. Ja vahvasti työssäkäyvä. Eli potentiaalisten miesehdokkaittenkin tapaaminen on prosentuaaliselta arviolta noin -27% tällä hetkellä, kun ei toi nettideittailukaan jaksa inspaa. Mikä siinki sit on et kaikki rumat miehet päätyy sinne? Tai sit on ne kuumikset kenellä on ehtona "liikunnallinen lenkkeilevä,salillakäyvä, ryhmäliikkuja zumbahirmu terveysintoilija, joka on ehdottomasti savuton ja bilettäminen ei sinua kiinnosta" Jeah right.

Edes Nikke ei oo soittanu koht kolmeen viikkoon. Josko se olis viime kerralla tajunnu että mä en tosiaan oo kiinnostunu ajamaan saatanan kalliilla taksiautolla silittämään sen päätä ja nukkumaan ei edes lusikassa. Eli seki on siin sit :D Mut onneks mul on mun karvakamut ja ihanat ystävät ja uusin rakkauteni SOHVA, mitäs muuta sitä tyttönen semiarkionnellisuuteen kaipaiskaan. <3. No aika paljonkin mutta jätetään ne huomioimatta. :D

-Krista

Ensimmäinen kerta

Noniin. Emilia täällä. Heitän nyt siis neitsyyteni. Bloggaajana. Mukavasti teemaan sopivasti ilmaistuna :)

Pikaisena briiffinä, olen siis Veeran (maailman paras!!) kämppis ja nokkelimmat saattaa tässä ajan mittaan huomata että elämäntyylikin on kovasti vastaavanlainen kuin kahdella starabloggaajallammekin :) Kiitosta ja kumarrusta että saan (:D) jakaa myös omaa tarinaani tässä samaisessa blogissa!

Noniin, Veera tuossa jo kertoikin omasta vinkkelistään meitsin läksiäispaardeista. Täältä tulee ilta mun silmin kuvailtuna. Kuten kaikissa hyvissä ajoin ilmoitetuissa pippaloissa, näissäkin tuli rutka määrä viime hetken peruutuksia, ja loppuviimeksi kasassa oli 15:sta muidun sijaan 7 (vahvuus kasvoi kymppiin muutaman tunnin kuluessa). Aluksi harmitti kovinkin, mutta illan kuluessa ja tölkkien tyhjentyessä unohtui tuollaiset murheet ja tilalle tuli mieletön kreba-fiilis! Häppärien aikaan vaihto kämpiltä baariin. Baarissa pelattiin jo hiljaksiin tavaksikin muodostunutta haaste-peliä, jossa tarkoituksena on haastaa aina seuraavana istuva kaveri mitä kummalisimpiin tempauksiin ja best case scenario on että kaikilla, myös vierestä seuraavilla porukoilla, on hauskaa! Meillä oli tehtävinä mm. vieraan ihmisen lasista juoman nauttiminen pillitse, sekä baarijakkaroiden asettaminen pöydän viereen jonoksi (tuossa kaikki mitä muistan :D). Siirtyminen tanssipuolelle (BUUJAA!!!). Sieltä tietysti parasta pöytää haltuun ja sopivaa joraamista sekä pöydän ääressä että tanssilattialla. Muijaa painaa meneen eestaas ja melkeen kaikilla on hauskaa! Veera se sieltä bongas mun unelmieni miehenki mutta kuinka ollakaan, kaveri on varattu. Noh, jos sitä ei voi saada ni keilaa sen isä! XD Sehän pyöritteli meitsiä tanssilattialla ku kahden pennin hyrrää ja kun allekirjoittanut koittaa livahtaa kultaisissa korkkareissaan baaritiskille niin päätä lyhyempi kaveri tarraa kiinni saman tien. Ei päästä irti. Kekseliäs tyttö suuntaa tiskille, jolla dogaa tuttuja miehiä ja tässä kohtaa tapahtuu ns. "ryöstö". Jeejee free agent again! Illan kuluessa pääsen juttusille muuan portsarin kanssa, jota olen jo pidemmän aikaa kuumotellut. Veera pitää kutinsa parhaana kämppiksenä ja cock block: "se on ihan mulkku!!" :D Awkwardness ja taas eteenpäin! Duunikaverin kanssa ollaan nimetty mun kaatoja aina tapahtuman/paikan/duunitittelin jne, mukaan (esim. Kevät, Rauma, Raksa jne.) ja koko illan mittaan jatkuneen kirjoittelun tuloksena saadaan pelipaikalle Itsenäisyyspäivä! Herran kanssa historia on siitä hassu, ettei oltu tuohon päivään mennessä (aikaväli 6.12.12-lokakuun vika vklp 2013) harrastettu kuin kerran seksiä onnistuneesti. Yhteinen, sovittu missiomme oli siis että yksi onnistunut suoritus lisää alle ennen kuin lähtisin sesongiksi pohjoiseen, sillä liki vuoden odotus oli toden totta ollut palkitseva ;) Veera oli tosissaan jo painellut kotisohvalle torkulle kun me muut tehtiin pilkun aikaan lähtöä ja kerättiinkin siitä sitten semmoinen 10hlön jatkopoppoo kasaan ja meikäläisten kämpille! Tyylilleni uskollisena kävelin tietysti jääkylmällä kadulla kengät kädessä kotiin :) Pelipaikoilla meikäläisellä menee tietysti kuppi nurin kun tulkitsen Itsenäisyyspäivän ja erään ystäväni välillä kipinää. Flippaus, kummallinen jännite, meitsi sänkyyn ja herra ovesta ulos. Ilta päättyy siihen, että entinen yläkerran naapuri nukahtaa samaan sänkyyn. Itsenäisyyspäivän tuttu samoista pelipiireistä of course. Nothing happened. Aamun kohokohta oli selkeesti se kun Veera tulee huoneestaan äärimmäisen hämmentynyt ilme naamallaan, osoittaa sormella huoneeseensa ja kysyy: "Kuka mun sängyssä on?!" Totaalihajoaminen: "Eksä muista?" "NO EN!!" "Se on se mun vanha luokkakaveri Jesse!" "MITÄ SE TEKEE MUN HUONEESSA!" XDDD 

             Samaisena iltana sitten uudet paardit siellä keikalla, ja kun piirit on täälläkin pienet, törmäämme tässä pienessä lähipubissa tietystikin Itsenäisyyspäivään. Tässä ei suinkaan ole kaikki. Olen tehnyt läheistä tuttavuutta menneen syksyn aikana Itsenäisyyspäivän ystävään Lokkiin, ja kuinka ollakaan, myös hän on paikan päällä. Tietääkseni Lokki ei ole tietoinen, että olen pienen tauon jälkeen ollut jälleen enemmän vuorovaikutuksessa IP:n kanssa. Jännittynyttä katseenvaihtoa kummankin kanssa, ja kiusallista kuulumisten vaihtoa IP:n kanssa edellisillan suksikolarin jälkeen... Samalla taksilla sitten kuitenkin vaihdetaan paikkaa, ja edelleen jatkuu sama, ohuesti kiusaantunut jännittyneisyys. Perillä tiet eroavat toviksi, mutta samasta kantapaikasta sitten taas löydetään kuitenkin toisemme. Kyyläilyä molemmin puolin siihen saakka, että jatkamme ystäväni kanssa matkaa nakkikioskin kautta kotiin. Matkalla tulee viestiä IP:ltä ettei hän tiedä mitä on tehnyt suututtaakseen meikäläisen. Sotku saadaan sovituksi ja lopputulema on se, että hän jatkaa samaan baariin Veeran ja kumppaneiden kanssa, minä kotiin eikä herrasta kuulu enää odotusten vastaisesti mitään. Pettymys. Seuraavana päivänä uusi viesti: "Mitä eilen oikeen tapahtu ja miks mä en oo tullu sun kanssa mihinkään?". Pieni mielipaha siinä sitten kun kumpikin tiesi että seuraavan kerran nähdään aikaisintaan tammikuussa, ellei sitten jopa vasta vapun jälkeen. Just kun asiat oli alkanu luistaa. Jäi sitten se suoritus suorittamatta. Fuck.

Elämä täällä Lapissa on ollu huisia tähän mennessä. Ihmiset on hauskoja ja piirit on vielä totuttuakin pienemmät. Tästä syystä täällä ollaan vielä pelattu hyvin, hyvin harkiten ja varovasti. Vielä ei oo lähteny dogailutkaan hanskasta, odotetaanpas vaan kun kausi potkastaan KUNNOLLA käyntiin... Veeralle jo kerroinkin, että tuntuu kun olis jo nyt vähän ongelmissa näitten poromiesten kanssa eikä vielä oo ees tehty mitään... Takana kaks viikkoa, edessä 5,5kk... Kyllä tää tästä, kusessa ollaan! :D 

Mahto tulla jo ekalle kerralle liikaa tekstiä, joten palaillaan tässä taas kun on uutta Lappimatskua taskussa :)

-Emppu

Miles Away Girl

Mulla on maailman parhaita ystäviä, laidasta laitaan, sukupuoleen katsomatta. Eräs jo hieman kokeneempi konkari lähetti mulle tän biisin, sanoin "Yhden kaikkien aikojen parhaista rockbändeistä tekemä biisi Susta."

Ihana, oon ihan liikkis nyt :')


Mutta oli mulla muutakin asiaa, ettei nyt mene ihan vispipuuroiseksi. Mulla onn ollu super kivaa viime aikoina (ei mulla yleensäkään mitään tylzää mähöstelyä ole mutta kuuitenkin), olen siis isänpäivänä lähdössä Lappiin sesongiksi painamaan duunia jajaja no niin ehkä jotain muutakin... Jokatapauksessa, nyt on hirmuisen paljon pitänyt juhlistaa eri tyyppien kanssa, (niin hei hetkinen, miksi lähtöä juhlitaan...?) ja siis aivan mahtavaa. Emilia (mun maailman paras kämppis) lähti tosiaan edeltä, tuossa pari viikkoa sitten ja hänhän piti tietysti myös kunnon hulinat viimeisenä viikonloppunaan täällä. Päädyttiin tuohon kulman taakse muuan yökerhoon ja aivan mieletöntä meininkiä, musta tuntu, että kaikki kaupungin kuumimmat ja kiinnostavimmat poikamiehet olivat liikkeellä. Niin paljon kaulusta, farkkua, tennaria ja miehen tuoksua ilmassa, et huh! Lähdin kuitenkin itselleni tuntemattomasta syystä kotiin ennen "päivänsankaria", ja olin tähän olkkarin sohvalle sitten nukahtanut. Eipä mitiä, Emilia oli päättänyt järjestää kuitenkin jatkot meillä, joista allekirjoittanut ei muista juurikaan mitään. Aamulla oli ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että heräsin ja tunsin toisen hengityksen selässäni ja mietin "kuka vittu toi on????" Sniikkailin sitte ulos huoneestani ja näin muutaman muunkin "muukalaisen" ripoteltuna ympäri asuntoa. Mitä tapahtuu? Emilia tietysti sitten avartamaan, et "se on Jesse siellä sun sängyssä!" no niin tietysti "kuka Jesse??" :D Oltiin tyyppien saavuttua alettu suorilta käsin intohimoisesti suuteloimaan (kädenpuristukset on so last season) ja sitten jossain kohtaa meidät oli käskytetty mun huoneeseen. Sieltä kuitenkin hatara muistikuva, meitsi alko pihtaa! Siis joo mitä? Ei toisaalta kyllä hirveesti haittaa,koska olis ikävää jos ei muistais itse aktistakaan mitään. *note to self, no more shots,*

Siinä perjantain saldo, lauantaina lähdettiin taas (R A S K A S T A) kattelee lähipaikkakunnalle kaverin keikkaa, ja sieltä sitten takaisin kotikonnuille. Hieno ilta oli sekin, ilman tosin sen kummempia säpinöitä.
Alkuviikko meni arkisesti, torstaina sitten juhlisettiin toisen kaverin viimeistä työpäivää, ja sillä kertaa päädyin Konstan kainaloon once again. Ristin sen mun lemmikiks. Hahaa, todella miehekästä ja varmasti kohottaa egoa. Nada speciale there. Perjantai-ilta meni koomassa, kävin kattelemassa leffan Konstalla, ilmasta oli erotiikka erittäin kaukana, koska kumpikin oli täysin kanveesissa, meistä on tullut wanhoja. Tulin jopa yöksi kotiin.
Ja lauantaina mentiin taas! Tällä erää halloween teemalla, käytiin neljässä eri baarissa, ja jossain välissä ehdin viemään kaverin pikkusiskonkin kotiin ottamaan vähän lepiä. Koko lauantain oli jotenkin niin kiirus seuraavaan paikkaan, ettei juurikaan ehtinyt ympärilleen katselemaan. Onneksi kuitenkin Mikko tuli eilen kolmen aikaan syömään ja koko loppupäivä kuluikin sohvaan ja toisiimme fuusioitumalla. Se on se kenellä on oikein kookas varustus, ihan vaan muistutus ;) Ai että, ihanaa elämää, oon niin tyytyväinen juuri nyt. Katsotaan sit keskiviikkona uudetsaan, kun huomenna olisi jälleen yhdet läksiäiset edessä. Pitäiskö jättää suosiolla ainakin puhelin kotiin?


Veera kiittää ja kumartaa!