Klikkaa meitä.
Me alotettiin Veban kanssa empiirinen taustatutkimus. Alettiin siis nettideittaamaan! Se on ikäänku karkkikauppa, paljon makua ja valikoimaa, ikää ja kokoa. Ja saan valkkaa et mitä sä haluat, jes!
Toistaseks olo on mulla ainakin vähän ehkä skeptinen, mä jotenki aina ajattelen että netistä hakee seuraa nörttäilevät, rumat ja finninaamaset ujot pojat, mutta ensikatsauksen jälkeen sieltä kyllä näköjään löytyy ihan fiksuakin porukkaa. Eli ainakin ennakkoluulot on kumottu.
Kuitenkaan en oo paljoo päässy vielä makustelemaan, muutaman ei niin kiinnostavan olosen tapauksen kanssa tullu muutamat viestit vaihdettua, mutta Veba pääs jo kunnolla läpän heiton makuun ja vaihto puhelinnumerotkin erään tapauksen kanssa! Jotenki mun ehkä vierastaa se, että tuolla deittipalstalla olevat miehet ei oo niitä renttuja. Tai siis et niillä on asiat ookoosti ja ne on kunnollisia, tunnollisia miehiä :D En mä tiedä osaisinko ottaa sellasta.. Minä vinksahtanut ihminen. Ja jotenkin se tuntuu hassulta ajatella, et jos tuolta oikeesti löytäiskin jotain kunnollista sutinaa. Musta olis jotenkin "noloa" sanoa jengille et joo tavattiin tän jampan kans tuolla yksinäisetsäälittävätsinkutpistecom nettideittisivulla. Mut pitää koittaa ajatella, et tää on tätä nykypäivää, ja moni löytää sieltä kumppaneita. Ja ei olla Veeran kaa yhtää nii säälittävii ja outoi sit ku ollaan siel molemmat. Ja onpahan yhellä meijän kaverilla joku deittiprofiili jossain. Et kyl tää alkushokin ja ajatustyön jälkeen varmaan tästä lähtee.
Olis kiva päästä vähän testailee noita treffitaitojakin ihan livena jonkun kanssa, mutta jotenki se hirvittää et pitäis mennä muutaman viestin jälkeen heittää läpyskää jonku randomin kanssa jonnekkin. :D Koitetaan pitää mieli avoinna, ja se vois tehä ihan hyvääkin mennä vähän omien mukavuusrajojen ulkopuolelle. Khih.
-Krista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti