Kinkkinen konfuusio

Ensinnäkin kiitos Veera että kaivoit sen pääsi sieltä tyynyjen ja miesten välistä ja ilmoittelit itsestäsi tänne virtuaalimaailmaan.. Jokuhan vois vaikka luulla et oot kuollu. Tai kokoajan naimassa. Taino, miten vaan :D

Tää nainen on taas iiiiihan pihalla itsestään ja kaikesta muustakin. Mun juhannusheilasta ei oo kuulunu pihaustakaan ja kuolaisin sitä edelleen, mutta jos sitä oikeesti kiinnostais niin kai se olis ottanu yhteyttä. Koska mähän siihen jo kerran otin. Et ehkä mun kannattaa ainakin unohtaa siihen panostaminen, ja jos joskus törmätään ni kattellaan sitte taas uudemman kerran. Vittuku se oli vaan niin kuuma. Mutta no, ehkä se siitä sitten.

Heräsin lauantaina Niken kainalosta. Törmättiin jointsussa, ja vaihdeltiin muutamia katseita illan aikana ja se jotain silmiään siellä vinkkaili mut ei puhuttu mitään. Pilkku lähenee ja ketään varteenotettavaa kännistä nussijaa ei paikanpäällä, joten pelataan varman päälle. Painelin Niken pöytään ja kysyin joskos herra nukkuisi kanssani lusikassa, ja sehän vaan passas. Ei muutaku sen kämpille ja perus paskanlätinää jonku aikaa, ja sit hommiin. Pantiin ihan viiiitun kauan, edes tupakkatauolla ei voinu olla panematta vaan siinä puksuteltiin terassilla ikkunalasit helisten ja terassilaudat täristen, onneks naapurit on varmaan ollu nukkumassa.. Hope so :D Takas sisälle ja mä halusin nukkumaan, mut ei käyny kun vieläki piti vähän jatkaa.. No siitä sitten pari tuntia unta, kunnes se idiootti herättelee mua varmaan yheksän jälkeen ja mulla oli aivan vitun hirvee olo, mut pakko siin sit oli herää kun ei se antanu mun nukkua.. Ja taas pantiin. Ja pantiin. Ja pantiin. Mä siis oon pannu viimelauantaina niiiiin paljon ettei oo tosikaan! Soitin frendin joskus puolenpäivän aikaan hakemaan et pääsen himaan nukkumaan. Olin illalla viel menos sinne kun vähän niin sovittiin kun tekstailtiin, mut nättijätkä teki oharit ja oli nukahtanu!! Soitti vaa perää kun olin jo himassa ja pyyteli tuhannesti anteeks. Ja laitto anteekstekstareita peräänki viel. Mut mä ehkä annoin sen anteeks. Sunnuntainakin se jotain vinku lusikkaan, mut meil oli Vebankaa tyttöjen leffaa ja tyttöjenjuttuja, ni ei siin paljoo sit lusikoida. Sen jälkeen en olekkaan kuullu siitä mitään...

Mut ongelma on nyt siinä, että mä en tiedä mitä mä ajattelen siitä. Viimeviikolla mä olin vielä aivan ällöttynyt siitä ja sen kokoaikasesta tekstailusta ja muista jutuista, mut nyt en enää. Siitä sais varmasti oikeesti kelvon fuckbuddyn, ellei jotain muutakin. Mut ehkä oikeesti se vetää mulla liinat kiinni taas et siit olis ainesta johonkin muuhunkin?? Toisaalta mä haluan jotain muutakin, mut toisaalta en. Tai en ehkä sen kanssa. Ni sit pelottaa se et jos sen kanssa alkaa nyt jotain kunnolla sutinoimaan niin ihastunko oikeesti. Vai mitä tapahtuu? Mä tiedän, et jos vaan päästäisin itteni näistä kahleista irti, niin mä oikeesti varmasti ihastuisin siihen. Mut mä en halua enkä uskalla ihastua, koska sit siin voi tapahtua jotain peruuttamatonta! Ja varmaan siks kun sillon kaikki suhthyvin, se ei oo huumeongelmainen tai alkoholisti tai mentaalipotilas. Mä en haluu pitää siitä huolta, se siin varmaan on :D Aivan sairasta, miks naisten aivojen pitää tehdä kaikesta aina niin vitun vaikeetaaaaaaaa. Nooooo, kattellaa. Lauantaina typyjen kans laivalle, katotaan löytyykö kaloja.. Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Krista