Tiedättekös, kun sanotaan, että ihmisen hartiolla istuu pari tyyppiä, oikealla se enkeli ja vasemmalla paholainen? Meikäläisen oikealla olkapäällä istuva tyyppi ja mun omatunto on sellasia kavereita, että ne ottaa hatkat heti kun meitsiltä aukee ensimmäinen bisse. Käsikynkässä lähtevät muualle, ja paskiaiset palaavat seuraavana aamuna tyyliin "Noh, oliko kivaa? Vituttaako? HYVÄ!" Näin siis männä viikonloppuna myös. Sanottakoon vaikka näin nätisti kierrellen, että ihan väärän ihmisen kanssa jatkui ilta Jointista (se paikka on muuten kirottu, sanokaa mun sanoneen) kotiin. Niin siis entiseen kotiin, mun äitin luokse, jota hyvin paljon nauratti seuraavana aamuna, kun kalpeahko vanha tuttu vuosien takaa kömpi puoliltapäivin sängyn pohjalta ylös.
Lauantaina morkkistelin ihan sillee semisti, mutta sunnuntaina paljon, ja tänään laitoin mahdollisesti pisteen koko jutulle. Luulen ainakin. Shit happens ja sillee.
Huomenna nollaamaan ihan eri piireissä, eiköhän tämä taas tästä iloksi muutu...
xx,
Veera (känniääliö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti