Moi tääl on Veera, en oo kuollu! (Vaikka vähän siltä tuntuu.)
Viime postauksen jälkeen on tapahtunut PALJON, en oikeen edes tiedä mistä lähtis. No vaikkapa tuosta Tuukasta, josta olin huhtikuussa kirjoitellut. Niin se on loppu se, tyyppi on ihan täys narsisti, eikä loppupeleissä edes hyvä pano.
Tuukan jälkeen muutin lähemmäs keskustaa kämppiksen kanssa, josta varmaan tulee joskus jotakin kirjoiteltua, joten kutsuttakoon häntä Emiliaksi.
Toukokuussa, itseasiassa helluntaina, tapasin uuden miehen, ja siitä kahden viikon päästä vaihdettiin FB statukset, not a good idea btw. Helluntaista eteenpäin oltiin joka päivä ja jokaikinen yö yhdessä, käytiin Puolassa ja tehtiin rakkautta. Mutta koska allekirjoittanut on horoskoopinkin mukaan "rasittava vieteri-ihminen" se kyllästyy nopeasti. Long story short, alko ahistaa, jätin sen. Ja oli muuten vaikein jätettävä ikinä, voi jesus! True piinaaja. Mutta pahin on varmasti (toivottavasti) takana.
Siinäpä meni sitten kesäkuu, nyt päästään jo heinään.
Samana päivänä, kun ero oli tapahtunut tapasin toisen miehen, jep mä oon nopee. Vähän päädyttiin pussailee, mutta en sentään jatkoille lähtenyt. Ei olla tavattu sen jälkeen, vaikka kovasti olisi halua, ainakin kolmejalkaisen puolesta.
Sitten on eräs tapaus, johon tutustuin vuodenvaihteessa, ollaan viestitelty sen jälkeen toisinaan, nyt tässä kuussa enemmän. Tämä mies tuli näille nurkille, kaverinsa luokse kyläilemään ja me nähiin sitten keskiviikkona, pari pussikaljaa meni siinä, ja sitten lähdettiin katsomaan Mariskan ja Susien keikka, joka oli aivan tajuttoman hyvä. Pussailuksihan sekin meni, ja meitsi liiteli kotiin aamuyöstä muutaman metrin maanpinnan yllä. Seuraavana päivänä piti nähdä, vaan tuli pari muuttujaa, eikä nähty kuitenkaan, perjantaiksi oltiin sovittu yökyläily, joka ei tapahtunutkaan, oharit on muuten aivan penaalista, pistää suututtamaan oikeen urakalla. Viime yönä nähtiin ja noin kaksi minuuttia kaikki meni oikeen kivasti, jonka jälkeen kaikki meni näin suoraan sanottuna vituiksi. Mun oli oltava yötä Kristan kämpillä, koska olen par aikaa kissanvahtina, ja näin ollen semi sidoksissa tähän asuntoon. Tämä yksi ääliö ei kuitenkaan halunutkaan tulla tänne yöksi, ja tämän minulle selvittyä haistatin paskat ja lähdin toiseen suuntaan potkien niin perkeleesti kiviä matkan varrella, ja ilmeiseti vähän itseäkin, koska toinen jalka on mustelmilla. Tällä hetkellä olen todella vihainen, pettynyt ja vittuuntunut. Enkä saanu taaskaan.
Parempiin tunnelmiin,
Veera
